Hyppää sisältöön

Käännös tehty koneellisesti käyttäen Google Translatea

Paanasen huoltoasema
Wäinö Paanasen liikerakennuksen yhteyteen, Suokadun puolelle, avattiin 1932 BK-jakelupiste.

Paanasen huoltoasema

Wäinö Paanasen kaupan yhteyteen avautui 1932 bensiinin myyntiä varten bensiiniasema. Paanasen bensiiniasemalla myytiin samana vuonna toimintansa aloittaneen Bensiinin Kuluttajain Osakeyhtiön eli BK:n nimissä bensiiniä sekä tehtiin rengastöitä ja rasvauksia.

Paanasen asemaa voidaan siten pitää Riihimäen ensimmäisenä huoltoasemana, vaikka se toimikin osana Paanasen muuta kauppaliiketoimintaa. Aikakauden tapaan uusklassistista arkkitehtuuria noudattanut bensiinikioski oli pieni, n. 20 neliömetriä ja se jakautui kahteen kamiinalla lämmitettyyn huonetilaan. Kioskin edessä Suokadun suuntaisesti oli käsikäyttöinen ”makki” -bensiinipumppu katoksen alla. Voitelut ja rasvaukset tehtiin taivasalla. Puinen huoltopukki sijaitsi ”bensiinikopin” vieressä Suokadun suuntaisesti. Asemalla oli oma henkilökuntansa, vaikka hallinnollisesti se oli osa Paanasen kauppaa.

BK:n historia oli täynnä myrskyisiä vaiheita. 1949 asema oli muuttunut TB:ksi, joka samalla toimi BK:n uutena tavarantoimittajana. 1940–1950 –lukujen vaihteessa asemalle rakennettiin uusi, suurempi rakennus, joka kuitenkin edelleen noudatti bensiinikioskin periaatetta.

Pulpettikatto jatkui katoksena kioskin eteen, mutta ainakin yksi mittari sijaitsi kopin länsiseinustalla. TB:n polttoaineiden ohella Paanasella kaupattiin mm. Kellyn ja Firestonen renkaita sekä Mobilin ja Castrolin öljyjä. Asemanhoitajana toimi vuodesta 1941 lähtien Eero Kujanpää.

Keijo Paanasen johtoon siirtynyt huoltoasema oli kaupan tavoin kokonaan yksityinen. Omavaraisen huoltoaseman polttoaineetkin noudettiin itse jalostamolta kaupan kuorma-auton perään liitetyllä säiliöperävaunulla, joka lienee ollut aiemmin Malmin lentoaseman käytössä. Sotien jälkeisenä aikana rengastyöt olivat päivittäisiä ja autot kaipasivat edelleen säännöllisiä rasvauksia.

Vuonna 1962 valmistui Paanasen uusi huoltoasema, jota varten oli jo aiemmin ostettu viereinen, Suokatu 9:n kiinteistö. Tontilla sijainnut puutalo purettiin, ja tilalle nousi V Hallamaan urakoimana nykyaikainen Siporex-rakenteinen huoltoasema, joka sisälsi myymälän, huolto- ja pesuhallin. Mittarikentällä ei ollut katosta.

Keskolaisen kaupan osana huoltoasema siirtyi myymään Kesoilin logolla Nesteen tuotteita heti Kesoilin syntyessä 1964, mutta ketjuun Paanasen huoltoasema ei koskaan liittynyt. Aseman tontti, rakennukset, säiliöt ja irtaimisto säilyivät kauppiaan omina. 1970-luvulle tultaessa tällainen omavaraisuus oli jo harvinainen ratkaisu.

Keijo Paananen lopetti yrittäjyyden vuonna 1977. Kiinteistö ja rakenteet säilyivät Paanasen omistuksessa, mutta huoltoaseman toiminta siirtyi Kesoilille.