Karjalan evakot

Viranomaiset olivat huolissaan, kuinka asutusalueiden väestö suhtautuisi siirtoväkeen, joka ei hävityn sodan jälkeen enää päässytkään palaamaan takaisin entiselle kotiseudulleen. RiSa 16.3.1940

 

Karjalan menetys talvisodassa oli raskas isku Suomelle. Kiireellisimmän käytännönhuolen valtiolle aiheutti luovutetulta alueelta evakuoidut lähes 450 000 ihmistä.

Riihimäelle sijoitettiin noin 600 Antreasta kotoisin olevaa karjalaista siirtolaista. He saapuivat kauppalan alueelle pääosin kevään 1940 aikana. Antrealaisten muut sijoituspitäjät olivat Loppi, Hausjärvi, Janakkala, Renko, Hämeenlinna, Vanaja ja osa Hattulaa.

Antrealaiset evakuoitiin kotiseudultaan joulukuun alussa 1939. Ensin vanhukset sekä äidit pienempine lapsineen, hieman myöhemmin myös muut siviilit. Antrealaisten evakkopitäjiksi oli aluksi määrätty Tammela ja Forssa, mutta osa evakoista siirrettiin melko nopeasti naapurikuntiin.

Uusi asutuslaki siirtoväen tilanteen helpottamiseksi tuli voimaan kesäkuussa 1940. Sen nojalla määriteltiin maanlunastuskysymykset ja siirtoväestön tulevat sijoituspaikkakunnat. Maata olivat oikeutettuja saamaan kaikki, jotka olivat omistaneet maata Karjalassa.

Jatkosodan alettua kesällä 1941 suurin osa karjalaisista palasi entisille kotiseudulleen vielä saman syksyn aikana. Antrealaisistakin noin 83 %:a muutti takaisin Karjalaan vuoden 1944 alkuun mennessä. Moskovan välirauhassa vuonna 1944 Karjala kuitenkin luovutettiin jälleen Neuvostoliitolle ja antrealaiset muiden karjalaisten tavoin palasivat takaisin välirauhan aikaisille asuinseuduilleen.

Riihimäellä Myllybackan ja Mäkelän tiloilta lunastettiin maata evakoita varten ja Riihimäen ruotsalainen kummikunta Karslkoga lahjoitti rahaa 17 talon rakentamiseen, jotka pystytettiin Petsamon alueelle. Evakoita muutti paljon myös kauppalan pohjoisosaan, johon muodostui Siirtola-niminen kylä.

 

<<< Takaisin