Lesket, orvot, sotainvalidit ja pommituksista kärsineet

Kaivokatu 3

 

Kaatuneen tai sodassa menehtyneen omaiset olivat oikeutettuja huoltoeläkkeeseen. Huoltoeläkkeen tarkoituksena oli turvata sotaleskelle ja hänen lapsilleen toimeentulon perusta, mutta pelkän huoltoeläkkeen varassa oli vaikea selviytyä. Äidin työhönmenokaan ei välttämättä auttanut perheen taloudellista tilannetta paljoakaan, sillä naisten palkat olivat vain noin puolet miesten palkoista.

Sotainvalideista huolehtivat aluksi Lotta Svärd -järjestö ja Suomen Punainen Risti. Syksyllä 1940 sotainvalidit perustivat oman, poliittisesti sitoutumattoman järjestön, Sotainvalidien Veljesliiton, ajamaan asiaansa. Riihimäelle liiton osasto perustettiin vasta vuonna 1943. Valtaosa sodassa vammautuneista oli aiemmin ansainnut elantonsa fyysisellä työllä, joten heidät piti kouluttaa uusiin ammatteihin. SPR järjesti ammattikursseja sotainvalideille jo vuonna 1940.

Pommituksista kärsineiden tuli tehdä tuhoista heti ilmoitus viranomaisille. Kauppalan järjestysoikeus tarkasti vaurioituneet rakennukset, päätti niiden säilyttämisestä tai purkamisesta ja antoi luvat korjaustöihin. Kauppalan jälleenrakennustyöt saatiin päätökseen suurelta osin jo vuoden 1940 loppuun mennessä, mutta korvauksen saaminen pommituksissa tuhoutuneesta omaisuudesta saattoi kestää vuosia.

Riihimäen ruotsalainen kummikunta, Karlskoga, avusti kauppalan jälleenrakennustoimintaa huomattavasti heti talvisodan jälkeen. Kunta lahjoitti 123 450 markkaa ja myöhemmin vielä 40 000 kruunua jälleenrakennukseen. Karlskogan avusta muistuttavat edelleen Ruotsinkadun talot sekä Junailijankadulla sijaitseva Karlskoga-talo, jossa nykyisin toimii Junailijankadun päiväkoti.

 

<<< Takaisin